Keskiviikkona 14. maaliskuuta 2007
Outo minä
Maire haastoi minut kertomaan kuusi outoa tai erikoista asiaa itsestäni. Tehtävä osoittautui yllättävän vaikeaksi, en mielestäni ole kovin kummallinen… mutta yritetäänpä:
1. Olen rakastunut erääseen kaupunkiin. En kuitenkaan tahtoisi muuttaa sinne asumaan tai edes oleskella siellä pitkiä aikoja, vaan haluan pitää sen unelmana ja ikuisena kaukokaipuun kohteena (ja toki käydä siellä haltioitumassa silloin tällöin).
2. Olen liian nirso ostamaan itselleni vaatteita. Asetan niin tiukkoja kriteereitä ostettaville vaatteille sekä värien, laadun, tyylin että tuotannon eettisyyden (oletetun sellaisen, enhän edes tiedä, miten asiat oikeasti ovat ja miten niiden varsinaisesti pitäisi olla) suhteen, että lopulta en löydä kaupoista juuri mitään niihin sopivaa ja joudun aina tinkimään jostain tai jäämään ilman.
Olen kuitenkin liian laiska tekemään vaatteita itse (enkä edes osaisi kovin hyvin - ja kankaita ostaessani törmäisin taas samaan tarpeeksi hyvän löytämisen vaikeuteen), joten ehkä minun vain pitäisi olla armollisempi itselleni ja laatia vähemmän sääntöjä.
3. En pidä viineistä, en punaisista enkä valkoisista. Olen siis varsin huono seurustelujuomari. Olutta tai väkeviä (mielellään hyvin tehtyjen drinkkien muodossa) minulle, kiitos.
4. Virkkaan itselleni apina-armeijaa. Luonnehtisin tätä eräänlaiseksi taideprojektiksi, jonka jatkuvuudesta tai päämäärästä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä. Koen vain pakottavaa tarvetta virkata apinoita.
5. Monet väittävät, että kuntopyörällä polkeminen on tylsää, mutta minusta asia on päinvastoin. Pidän kuntopyöräilyä (joka on oikeastaan ainoa liikunnallinen harrastukseni työmatka- ja kaupunkikävelyiden lisäksi) eräänlaisena meditaationa - puolen tunnin veivaamisen aikana ehtii ajatella kaikenlaista tai olla kokonaan ajattelematta, ihan miten milloinkin haluaa - jonka sivutuotteena kroppa kiinteytyy. Lisäksi se on sisäsiistiä (inhoan sporttisia pyrähdyksiä räntäsateessa) eikä vaadi paljon varustelua tai tiettyä kellonaikaa.
6. Aina kun löydän jonkun hyvän uuden musiikkiartistin tai levyn, kuuntelen yhtä ja samaa levyä (tai vaihtoehtoisesti saman artistin kaikkia levyjä) yhä uudelleen. Tällä hetkellä kuuntelen lähinnä vain Bloc Partya, se on soinut sekä töissä että kotona viimeiset pari viikkoa.
Joskus kuuntelin Interpolia niin paljon, että se hallitsee edelleen iTunesini viidenkymmenen soitetuimman biisin listan kärkisijoja lähes yksinään. (Ykkösenä on Leif Erikson, 111 soittokertaa.)
*
Alkuperäisten sääntöjen mukaan tähän pitäisi haastaa kuusi bloggaajaa. Tapojeni mukaisesti en aio nytkään tunkeilla, vaan te kuusi ensimmäistä tämän viestin lukenutta, jotka tunnette tarvetta tunnustaa outouksianne, olkaapa hyvät!
Torstaina 15. maaliskuuta 2007 klo 8:53
enpä minäkään saanut kuutta haastettua kun en ketään blogimaailmasta tunne. mietin vain sääntöjä koska minut haastoi sekä rokkihomo että stella. pitääkö minun siis laittaa 12 asiaa? ja jos olin ensimmäisten joukossa täällä lisääko se tunnustusten taakkaa vielä kuudella? i have nothing more to say..
Torstaina 15. maaliskuuta 2007 klo 8:59
Jep, ja jos palaat tänne vielä kerran, ennenkuin viisi muuta on ilmoittautunut, joudut taas kertomaan kuusi asiaa lisää. Olet tunnustusten ikuisessa kiirastulessa…
Torstaina 15. maaliskuuta 2007 klo 9:11
Lista outouksistani:
1. Luen kirjastossa lehtiä ja teen muistikirjaani muistiinpanoja mielenkiintoisita/oudoista asioista. En pidä uutisista.
2. Pidän siivoamisesta. Se on minusta rentouttavaa.
3. Pidän hallitusta kaaoksesta. Se on minusta luovaa ja innostavaa, kotoisaa, turvallista.
4. Pidän kävelemisestä, mutta en halua kävellä yksin.
5. Istun mielelläni yksinäni kahviloissa - luen ja kirjotan. Yksityisyys julkisessa tilassa on kiehtovaa. Voi olla läsnä olematta aktiivisesti läsnä…
6. Keräilen polkupyörien kuvia. Amsterdamin matkat siis tekevät minun puolihulluksi. Paras löytöni Damista on viiden hengen familybike! (Eikä se ollut edes tandem!)
Torstaina 15. maaliskuuta 2007 klo 9:39
Linnea, kiitoksia listasta! Tuossa sinulle terveisiä Berliinistä:
Tuo kohta 5 listassasi pisti hiukan mietityttämään - itsekin harrastan yksin kahviloissa käyntiä ja joko lehtien tai kirjojen lukemista siellä. Se onnistuu hyvin, mutta jos joskus kokeilee istuskella jossain ilman mitään tekemistä, se onkin jo vaikeampaa. On jotenkin epämiellyttävää olla aktiivisesti läsnä yksin.
Torstaina 15. maaliskuuta 2007 klo 12:15
Anu, olet oikeassa. Yksin istumisella pitää olla jokin syy tai turva - siis kirja, lehti, kalenterin selaaminen tai muuta sellaista. Muuten tulee jotenkin sääliä herättävä olo.
Yksi omituisuus on vielä tunnustettava listan ulkopuolelta: Olen koukussa kirjaston Helmettiin. Odotan uutuusluetteloiden ilmestymistä kuin joulupukkia ja varailen kirjoja välillä riesaksi asti. Meidän kirjatonhoitaja antaa jo varauksia minulle ilman korttiakin… :-) On jäänyt varmaan nimi mieleen.
Kiitos ihanasta pyöräkuvasta!
Torstaina 15. maaliskuuta 2007 klo 12:15
Tuosta kahviloissa yksin istumisesta… Se on eräs lempipuuhiani! Jotenkin kahvilassa pystyy keskittymään kirjaan tai artikkeliin erityisen hyvin, ajatus lentää ja samalla voi kuvitella kuuluvansa niiden historian boheemien taiteilijoiden ja intellektuellien joukkoon, jotka velttoilivat kahviloissa kaiken päivää!
Minua ei kuitenkaan haittaa, vaikka ei erityisesti kahvilassa puuhaa olisikaan. Tila ja ihmiset herättävät loputtomasti ajatuksia - ehkä tosin siksi että tutkin kahvilatiloja väikkärissänikin.
Mutta tietysti hyvää seuraa kahvilassa ei voita mikään - terkkuja vaan Anulle! :)
Torstaina 15. maaliskuuta 2007 klo 12:42
Anna, jep, hyvässä seurassa kahvilassa voi istua tuntikausia, yksin ei ehkä kuitenkaan ihan niin kauan.
Linnea, Helmet on tosiaan koukuttava systeemi, sen kautta kirjojen varaaminen on niin näppärää. Itse olen tosin onnistunut vieroittamaan itseni siitä, huomasin jossain vaiheessa, etten kuitenkaan lue puoliakaan siitä, mitä varaan ja kannan kotiini.
Sunnuntaina 18. maaliskuuta 2007 klo 16:48
Polkupyöränkuvien keräilyä minäkin harrastin teininä. Tai siis pyöräkorttien. Loppujen lopuksi minulla oli yli kolmensadan fillarikortin kokoelma, jonka jätin valokuva-albumieni ja päiväkirjojeni kanssa pahvilaatikossa entisen kämppäni kellarikomeroon v.98. Tapasin jokin vuosi tai kuukausi(ei voi muistaa) sitten sen yhden korttikauppiaan jolla on liike Aleksin ja Espan välissä sisäpihalla ja olisin halunnut antaa kokoelmani hänelle, mutta en ole koskaan saanut otettua yhteyttä kellarikomeron nykyiseen omistajaan ja luulen, että pahvilaatikkoni on heivattu roskiin jo vuosia sitten. Olen minäkin fiksu.
Tämä meemihän kiersi joskus aikoja sitten blogeissa ja oli todella vaikea keksiä itsestään omituisuuksia, minä en keksinyt yhtään, joten kysyin poikaystävältä, joka pystyi suoralta kädeltä luettelemaan 30 weirdoutta minussa..O_O
-minh-
Sunnuntaina 18. maaliskuuta 2007 klo 22:03
Minä en muistaakseni ole koskaan keräillyt mitään kuvia, ellei sitten teiniaikojen bändijulisteita lasketa sellaisiksi.
Minh, poikaystävät lienevät aina parhaita luettelemaan omituisuuksia - varsinkin, jos niiden kanssa asuu. On aikaa tarkkailla ja välillä joutuu mukaankin niihin outouksiin. Itse sitä tietysti on aina aivan järkevä ja skarppi.