Maanantaina 26. maaliskuuta 2007
Missä olit, kun…
Taas joku kysyi, missä olin, kun New Yorkin WTC-tornit sortuivat. (Olin töissä ja kiroilimme yhdessä, kun kaikki internetin uutispalvelimet olivat nurin ja kansa janosi tietoa.) Joskus ne kyselevät myös, missä olit, kun kuussa käveltiin tai Kennedy murhattiin, mutta silloin minä en tietenkään sano mitään.
Harvemmin kysytty, mutta ainoa oikea teit/missä olit -kysymys meille grungesukupolven nuorille on: missä olit, kun missasit Nirvanan keikan Ruisrockissa vuonna 1992?
Ajan hengen mukaisesti kukaan ei muista. Paitsi ehkä ne, jotka olivat selvinpäin. Itse en tietääkseni ollut edes festarialueella, mutten tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt, miksi.
Maanantaina 26. maaliskuuta 2007 klo 10:50
Minä olin opettamassa syntymättömälle Lapselle rokkenrollia, eli raskaana pomppimassa keikan läpi, kaverini kolmikuisensa kanssa vieressä(kolmikuisella oli kuulosuojaimet) rintareppuineen heilumassa.
WTC:n sortuessa olin matkalla Lapsen kanssa hänen ju-jutsutreeneihinsä ja treenisalin vieressä olevan toimiston telkkarista sitä sitten päiviteltiin. peloittavaa oli, että matkalla sain tekstiviestin, että New Yorkiin on hyökätty ja kohta lentelee ydinpommit(hysteerinen kaverini).
Mutta siis Laps liittyi molempiin tapahtumiin.
Muistanpa senkin kun Elvis kuoli. Isä oli sattumoisin kotona, kuuli uutisen radiosta ja paineli huoneeseensa kuuntelemaan Elvistä loppupäiväksi kuulokkeilla ja kyynelehtimään. Välillä huoneesta kuului hänen epävireistä lauluaan..
-minh-
Maanantaina 26. maaliskuuta 2007 klo 11:24
Lasta odottaessasi olit varmaankin selvinpäin, mikä selittää sen, että muistat (kuten tuolla aiemmin totesit). :)
Elviksen kuollessa olin kaksivuotias, joten en muista siitä mitään, kuten en John Lennonin kuolemastakaan muutama vuosi myöhemmin. Toisaalta en muista tarkkaan Kurt Kobaininkaan kuolemaa, syy lienee sama kuin tuossa postauksessani.
Maanantaina 26. maaliskuuta 2007 klo 12:21
Minä olin Ruissalon leirintäalueella. Muistan ihan tarkalleen, että poltin vesipiippua suurinpiirtein ekaa kertaa elämässäni, ja missasin kaikki bändit, koska jumittelin rannalla ihmeissäni. Oli se jännää silloin pienenä kun poltti pilveä!
Myöhemmin harmitti ihan kauheasti.
Maanantaina 26. maaliskuuta 2007 klo 12:47
Kata, taidat olla ensimmäinen, joka on päässyt noin lähelle ja silti muistaa, missä oli.
Toisaalta tiedän kyllä sellaisia ihmisiä, jotka näkivät kyseisen keikan, vaikka eivät edes pitäneet Nirvanasta. Tähän asiaan liittyy suuri mysteeri.
Maanantaina 26. maaliskuuta 2007 klo 14:54
Jouduin lähtemään serkun häihin :( ei juurikaan harmittanut että kaikista viikonlopuista piti valita juuri se.. Ja perhanan serkku erosikin tänä vuonna, olisin voinu siis hyvillä mielin käydä siellä keikalla.
WTC-tornien hässäkkää katselin koomaillen sohvalla.. tosin muistan soittaneeni ilakoivan sävyisen puhelun kaverille joka oli kalassa että nyt paska iskee tuulettimeen.
Heitän ilmaan vielä kysymyksen missä olitte kun prinsessa Diana kuoli? Olin töissä ja pihvien paistaminen piti keskeyttää hetkiseksi ja oikeen kuunnella uutiset radiosta. Tätä seurasi tietenkin kiivasta päivittelyä tapahtuneesta työkavereiden kanssa.
Maanantaina 26. maaliskuuta 2007 klo 21:01
Minä muistelen Dianan kuoleman aikaan olleeni viettämässä viikonloppua Turun saaristossa, ja kuulin tapahtuneesta radiosta veneessä.
Tiistaina 27. maaliskuuta 2007 klo 11:39
Nirvanaa en muista, kas kummaa…
WTC-torniterrorismista sain tiedon tekstiviestinä Saimaalle, kun olin melontaretkellä kauniissa säässä rauhallisella kansallispuistoalueella. Tunne oli aika karmiva, ristiriita riipivä.
Dianan kuolemasta luin teksti-tv:stä heti silloin aamulla. Istuin kotona sohvalla aamuvirkku lapseni sylissä.
Missäs olitte Lontoon pommi-iskujen aikaa kesällä 2005?
Ekalla kerralla olin mökillä ja sukulaismies kuuli tiedon patteriradiosta (mökillä ei ole sähköä). Toisella kerralla olin Lontoossa ja METROSSA! Se oli kauheaa. Metro vain syöksyi läpi suljettujen asemien ja kuulutukset toistivat lausetta: ‘The Station is closed.’ Silloin ajattelin, että jos täältä pääsen elävänä kotiin, selvitän kaikki selvittämättömät asiat läheisteni kanssa. Niin teinkin. En tiedä, muutuiko maailma siitä paremmaksi tai valmiimmaksi…
Tiistaina 27. maaliskuuta 2007 klo 17:39
Linnea, tuo Lontoon kokemuksesi on varmasti järkyttävä! Minä juttelin sen ensimmäisen iskun aikaan Lontoossa asuvan ystäväni kanssa messengerissä - hän ei ollut vaaravyöhykkeellä, mutta ymmärrettävästi poissa tolaltaan ja ihmetteli, mitä oikein tapahtui.
Keskiviikkona 28. maaliskuuta 2007 klo 6:46
Olin 15, eli festariputkeni alkoi vasta vuotta myöhemmin.. luultavasti siis hengailin tekemässä jotain turhaa ja typerää (lue: musiikkia sisältämätöntä) typerällä Keuruulla typerien silloisten kaverieni kanssa.
Typerintä tässä on se, että tutustuin Nirvanaan vasta seuraavana talvena. Ja sitten se Kurtti jo lähtikin.
Keskiviikkona 28. maaliskuuta 2007 klo 11:06
Keuruu ei ilmeisesti tainnut olla mikään ns. rock city?
Minulla tuossa Nirvanan missaamisessa typerintä on nimenomaan se, että asuin Turussa silloin. Eli festareille pääsy ei olisi ollut mitenkään ylivoimaisen kynnyksen takana.