Maanantaina 5. helmikuuta 2007
Vastaväri
Mustat villakankaiset talvishortsit, musta Marimekon (Samu-Jussi Kosken) kashmirvillaneule, niiden alla musta t-paita, mustat alusvaatteet, mustat villasukkahousut. Jaloissa mustat nahkasaappaat, päällä musta villakangastakki (se Cecilia Sörensenin, jonka kuvitin Yhteenvedossa), musta kaulaliina, musta villamyssy, mustat lapaset. Ja pieninä väripilkkuina sininen nahkalaukku ja syntymäpäivälahjaksi saamani kaunis, vaaleanpunainen lasiriipus (kiitos antajille!).
Ystävälliset ihmiset Mallorcalla ovat jo pakanneet lentokoneeseen eilen tilaamani, valkopilkulliset mustat ballerinatossut. Kun saan ne käsiini, voin taas uskoa kevään tulevan.
Musta tekee minut onnelliseksi, samoin villa, johon kääriydyn pakkasta vastaan, villakangastakin hassut nypyt, ja ajatus ballerinatossuista, ja korkeiden saappaankorkojen narske tiiviiksi pakkautunutta lunta vasten. Tulen onnelliseksi myös siitä, että alan ymmärtää yhtä paremmin, miten haluan viestiä itseäni. Se on minulle tärkeää, sillä se luo minulle pinnan, ryhdin, peilin, josta muut ihmiset näkevät minut.
Tunnen oloni turvalliseksi mustassa, sillä olen ulkoistanut värit näihin kavereihin:
Ne ympäröivät minut kaikissa sateenkaaren väreissä, saavat minut ajattelemaan värein ja luomaan lisää kaltaisiaan. En tarvitse väriä enää ylleni, se olisi vain liikaa ja uuvuttaisi minut. Sen sijaan pukeudun mustaan, jota vasten otusten siniset punaiset oranssit valkoiset keltaiset vaaleanpunaiset villaiset turkit hehkuvat kirkkaammin.
Tiistaina 6. helmikuuta 2007 klo 1:26
Hei kamaan noita ihania! :D Mä olen ihan rakastunut suhun (blogillisesti, en parisuhteellisesti, seksuaalisesti saatika mitenkään friikillisesti!) kun sulla on vielä näin ihanoita virkattuja tyyppejäkin. Mun on kans PAKKO yrittää tehdä joku elikko, kert säkin olet tehnyt. Tähän mennessä olen virkannut vain pipoja!
Tiistaina 6. helmikuuta 2007 klo 7:15
Kiitoksia kiitoksia. :)
Mähän toimin täällä oikein yllyttäjänä, ensin tagipilvi ja sitten virkatut tyypit… noiden tekeminen on oikeastaan aika helppoa, lähdetään liikkeelle sellaisesta pyöreästä pannulapusta ja sitten vain lisätään ja vähennetään silmukoita (alussa ensin 6 silmukkaa, sitten 12, sitten 18 jne. ja lopussa päinvastoin).
Tiistaina 6. helmikuuta 2007 klo 10:20
minut musta uuvuttaa, varsinkin lähellä sydäntä, eli paitoina, mutta joskus hyvä neutraali panssari.
mieluiten käytän sydäntä lähellä valkoista.
ja jos kovin väsynyt, niin silloin ei jaksa punaista eikä oranssia pitää lähellä sydäntä.
Tiistaina 6. helmikuuta 2007 klo 13:15
Minä voisin käyttää luumunpunaista lähellä sydäntä, mutta sen värisiä vaatteita ei oikein tahdo löytyä kaupoista. Yksi luumunpunainen t-paita mulla on, ja tykkään kovasti. Se menee piiloon mustan neuleen alle.
Tiistaina 6. helmikuuta 2007 klo 21:44
Hei sulla on uusia tyyppejä! Minäkin tunnen itseni jo melkein käsityöläiseksi; olen solminut jo kaksi riviä ryijyä.
Tiistaina 6. helmikuuta 2007 klo 22:52
Kohta voidaankin molemmat muuttaa blogimme neuleblogeiksi!
Torstaina 8. helmikuuta 2007 klo 19:11
Hei pupu,
nyt kun olen alkanut taas väijyä sua tasaisin väliajoin, niin ihan hämmästyttää, miten samanlaisia ajatuksia sun muita virtauksia päissämme liikkuukaan! Itsellänikin on taas hyvin vahva mustan pukeutumisen kausi, se tuntuu lämpimältä, kotoisalta, simppeliltä, kauniilta, iloiselta, jne. Välillä olin värikkäämpi, mutta nyt tuntuu, että hukun värikkäisiin vaatteisiin. Tänä kevättalvena haluan muistuttaa musta-valko-harmaata valokuvaa, tai 60-luvun pariisilaisleffojen avustajajoukkoja, eli jotkut ruskean sävyt huolitaan mukaan..
Ja kiitos, kun olit linkannut tohon Nico-juttuun, löysin pätkän omaa tekstiäni, jonka voin sujauttaa tekeillä olevaan lehtiartikkeliin! Itsensä siteeraaminen on just huippua, ei tarvi uusia ajatuksia.
Torstaina 8. helmikuuta 2007 klo 19:15
Ai niin, ja onnittelut jälkikäteen arvokkaan ikääntymisen johdosta.
Torstaina 8. helmikuuta 2007 klo 19:41
[…] Heräsin aamusella jo kahdeksan aikaan inhoittavaan flunssatunkkaisuuteen, ja maailman heräilyä odotellessa virkkasin norssulapsen. Sen siitä saa, kun Anun blogia katselee.. Hän sai päähänsä myös tupsullisen jääkiekkokypärää muistuttavan pipan. Pipoja on kiva virkata. Tilauksia jonossa. Kohta alkaa suoritusressi. […]
Torstaina 8. helmikuuta 2007 klo 20:58
nti taru, olen ollut huomaavinani, että värikkyyskohtaukset liittyvät usein kevääseen. Viime keväänäkin ostin jonkun ilmeisesti runsaan auringonvalon aiheuttaman hetkellisen mielenhäiriön innoittamana vaaleanvihreän paidan ja heinäkuussa, takaisin mustaan palattuani ihmettelin, miksi mulla oikeastaan on tuollainen paita.
Ja kiitoksia onnittelusta! Tervetuloa perässä.
Torstaina 8. helmikuuta 2007 klo 21:13
Mä olen jostain syystä hankkinut raivopäisenä täysin järjettömiä, tai siis itselleni sopimattomia, värejä kaappiini. Marjapuuronpunainen, oliivinvihreä, kenelle oikein niitä kuvittelen ostaneeni? Katastrofien jälkeinen analyysi on antanut aiheen päätellä, että ilmeisestikin opettaja-sivupersoonani kuvittelee, että sen pitää olla jotenkin kivan värikäs, ettei lapset pelkää. Lisäksi mulle kertyi jossain vaiheessa kaikenmaailman rimpsuisia ja ties millä pitseillä reunustettuja vaatekappaleita, jotka vielä solmittiin hankalasti. Että voikin olla tyyli hukassa.
Nyt mä yritän pysyä nahoissani, ja hankkia mustien vaatteiden lisäksi vain perusvärejä - mun kohdalla eri siniset, valkoinen, harmaa, ruskea, armeijanvihreä - koska oikeasti viihdyn vain niissä. Kengät, laukut ja sen sellaiset on sitten asia erikseen.
Mutta vasta keväämmällähän sen näkee, kuinka ämmän käy!
Torstaina 8. helmikuuta 2007 klo 21:30
Juu, keväällä tulee taas valohäiriö ja tipunkeltainen röyhelötoppi!
On muuten yllättävän hankala oppia ymmärtämään itseään sen suhteen, millaisia vaatteita oikeasti haluaa pitää. Ja sen sitten huomaa, kun siivoaa vaatekaappiaan - viimekesäinen muutto oli siitä hyvä homma, että tuli kerrankin tartuttua toimeen tosissaan, minkä tuloksena sitten raahasin kymmeniä kassillisia kamaa kirpputorilaatikkoon. Nyt kaapissa on vähän, mutta yhteensopivaa - ja mikä tärkeintä mulle sopivaa ja mukavaa - kamaa.
Kengät ovatkin sitten aivan oma lukunsa. Siinäkin mielessä musta on hyvä juttu, että mustien vaatteiden kanssa erikoiset ja värikkäätkin kengät näyttävät tyylikkäämmiltä kuin värisekamelskan.