Torstaina 22. helmikuuta 2007
Otustiimi
Luonnonvalkoinen, musta, vaaleanvihreä, vaaleanpunainen, oranssi (ja luumunpunainen, jos joskus vielä löydän sen väristä sopivaa villalankaa - tähän mennessä en ole löytänyt edes epäsopivaa). Apina, kissa, karhu (mutta ei panda, koska sen silmänympärykset olivat niin hankalat toteuttaa), ehkä jonkinlainen koira. Huolellisesti valittuja ja minulle merkityksellisiä värejä ja hahmoja.
Eri näköisistä ja värisistä otuksista koostuvia isoja sisarusparvia, vähän aiemmin mainitsemani, iloisen ja inspiroivan Sam Borksonin ja Arturo Sandovalin kirjan FriendsWithYou Have Powers esimerkkien mukaan.
(Tähän mennessä on syntynyt kaksi apinaa, valkoinen ja vihreä. Seuraavaksi voisin ehkä tehdä pienemmän ja vaaleanpunaisen.)
Tuollatavoin vältyn siivettömiltä lohikäärmeiltä ja harjattomilta poneilta, joita on jostain syystä alkanut kertyä lankakoriini.
*
Mihin lienee kadonnut Minh? Joskus asiat häipyvät aivan liian yllättäen.
Torstaina 22. helmikuuta 2007 klo 20:02
Minh katosi, ainakin joksikin aikaa, salasanojen taakse. Sitä voi kysellä häneltä: minh72(at)gmail.com.
Torstaina 22. helmikuuta 2007 klo 20:18
Kiitoksia tiedosta, Marinadi! Otanpa yhteyttä häneen.
Perjantaina 23. helmikuuta 2007 klo 0:06
Olen ihan liikuttunut näistä kyselyistä…ja pahoillani, että meilasin salasanan niin umpimähkään muutamille ihmisille, kun oikeasti halusin, että kaikki muut pystyisivät blogia lukemaan, paitsi Tietyt Tahot, jotka ovat teksteistäni loukkaantuneet.
Kohta avaan sen uudetaan, nythän on Vuodatuskin korjauksessa, että ei tässä ole kukaan mittän menettäny muutenkaan.
Värit on niin tärkeitä! Eivätkä vain tärkeitä, vaan myös merkityksellisiä ihmisen elämässä, muistoissa, tunteissa ja monessa muussakin asiassa.
Minulla on ollut tämä sama pyöreä 1970-luvulta peräisin oleva keittiönpöytä jo monta vuotta, mutta kun aamulla tulen keittiöön ja katson pöytää(mikäli se ei ole kauhean paskakasan peitossa), minulle hulvahtaa sellainen kodikas olo, jonka saa aikaan vain punainen pöytä ja siihen ikkunasta osuva auringonvalo. Tulee turvallinen olo, sellainen, että jääkaapista varmasti löytyy ihania aamiaistarvikkeita ja kahvi maistuu hyvälle.
-minh-
Perjantaina 23. helmikuuta 2007 klo 9:27
Minh, eihän tässä mitään pahoillaan olemisen tarvetta ole - lukijoiden listaaminen ja heidän yhteystietojensa selvittäminen olisi aikamoinen urakka.
Värit ovat tosiaan tärkeitä, ja noiden ötököiden kanssa touhutessani olen taas huomannut, miten sitä jotenkin tiedostamattaankin mieluummin käyttää sellaisia värejä, joista oikeasti pitää. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin, tulee enemmän itsen näköistä jälkeä.