Eräänä iltapäivänä

SusuPetal on laittanut liikkeelle meemikaksikon, jossa esitellään lahjakkaita ja unohtumattomia artisteja, viisi kumpaakin sukupuolta, YouTubesta löytyvien videoiden avulla.

Naiset ensin ja miehet sitten:

Ensimmäisenä on tietysti mainittava PJ Harvey. YouTubesta löytyi paljon hänen tuotantoaan, mutta pienen penkomisen jälkeen päädyin kappaleeseen The Wind, sillä kappale on hyvä, tuossa videossa hän on kauneimmillaan ja kaupunki taustalla niin elävästi läsnä.

Sonic Youthin Kim Gordon on yksinkertaisen tyylikäs ja erittäin rock. Ja bändin video Jams Run Free (biisi on uusimmalta levyltä Rather Ripped) on hieno, siinä on kaikki tarvittava - Kim, kissa, kenkiä ja öinen kaupunki.

Portisheadin laulajan Beth Gibbonsin ääni on yhtä aikaa herkkä ja voimakas. Hänen livetulkintansa kappaleesta Roads on kertakaikkiaan upea.

Ehkä hieman eri tavalla unohtumaton naisartisti on Julee Cruise. Hänen unenomainen laulunsa oli merkittävä elementti (kaikkien aikojen parhaan ja jälleen ajankohtaisen) TV-sarja Twin Peaksin äänimaisemassa, omalta osaltaan luomassa sarjan ainutlaatuista tunnelmaa. Hän antaa äänen ja kasvot Angelo Badalamentin säveltämälle ja David Lynchin sanoittamalle musiikille esimerkiksi sarjan tunnuskappaleessa Falling.

Naisten ja miesten risteyskohdassa ovat Tori Amos ja Toolin laulaja Maynard James Keenan duetollaan Muhammad My Friend. Tori on räiskyvä ja voimakas, Maynard hänen rinnallaan herkkä, jopa ujo (ja niin ihana!).

Seuraava mies on Depeche Moden upeaääninen laulaja David Gahan. Häntä esittelemään valitsen kappaleen In Your Room (jonka videoversio tosin on jotenkin erilainen kuin upea alkuperäinen levyllä Songs of Faith and Devotion), koska tuolla videolla pitkätukkainen Dave on paharokkipoikalookissaan komeimmillaan - myöhemmin hän on valitettavasti palannut lyhyttukkaiseksi ja (aivan liian) kiltin näköiseksi.

Unohtumattomien miesten joukkoon kuuluu tietysti myös Tom Waits. Kappaleen God’s away on Business (levyltä Blood Money) video on tyylikäs ja erikoinen ja aivan hänen näköisensä.

Mies minun makuuni on myös The Curen laulaja
Robert Smith. Lullaby edustakoon häntä, samassa paketissa on kaunis kappale ja hienosti kuvitettu tarina. Video on vanha ja Robert on siinä vielä siloposkinen nuori mies, mutta hän on säilyttänyt tyylinsä vielä vanhempanakin.

Charmantisti harmaantunut Morrissey pitää mainita myös (ylläoleva kuva yrittää todistaa, että olen tarkistanut hänen tämänhetkisen olemuksensa myös livenä). Hän laulakoon teille vanhan The Smiths -kappaleen There Is a Light that Never Goes Out.

Viimeisestä videosta löytyy kaksi kunnon rokkimiestä yhdellä kertaa: Josh Homme ja Mark Lanegan. Kyseessä on akustinen versio Queens of the Stone Agen kappaleesta Hangin’ Tree, jossa Lanegan laulaa (ja hänen karhea äänensä käy suoraan ytimiin…) ja Homme rämpyttelee akustista kitaraa hänen oikealla puolellaan.

Öö, nythän noita miehiä tuli jo yhteensä seitsemän? Niitä näköjään riittää… mutta menkööt, koska ovat kaikki niin upeita.

Aihe: rock.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.