Perjantaina 10. marraskuuta 2006
Teiniminä ja suuri tuntematon
Kun teen säännöllisen epäsäännöllisiä kirjakauppakierroksiani (niitä, joiden aikana vaeltelen ympäri Akateemista ja mietin, josko joku kirja olisi tarpeeksi kiva ostettavaksi), tarkistan aina myös nuortenromaanien hyllyn. Sieltä löytyy silloin tällöin yllätyksiä.
Viime viikolla löysin todellisen erikoisuuden - teini-ikäisen itseni. Se odotti minua hyllyssä Anu Jaantilan kirjatrilogian Sannan Jenkkivuosi muodossa. Tuo kirja on uusintapainos, joka sisältää kolme aiemmin erillisinä julkaistua kirjaa Jenkkivuosi, Dear Sanna ja Love, Sam. Aikoinaan teini-ikäisenä löysin nuo kirjat Martin sivukirjaston nuortenkirjaosastolta ja luin ne kaikki silloin useita kertoja. Pidin niistä, koska niissä käsiteltiin nuorelle tytölle tärkeitä asioita - perhesuhteita, ystävyyttä, rakkautta, vieraita kulttuureita, uskontoa ja naiseksi kasvamista - luontevasti, rehellisesti ja aidosti. Ja niissä oli romantiikkaa, joka kasvoi kauniisti esiin arkisista asioista.
Moneen päivään en uskaltanut aloittaa lukemista. Pelkäsin että olin kasvanut ulos kirjojen maailmasta, pelkäsin muuttuneeni itse liikaa, pelkäsin että lukemalla kirjat hukkaisin palan nuorta itseäni.
Pelkäsin turhaan. Luin taas ahmien niinkuin viisitoista vuotta sitten, kirja loppui liian nopeasti ja minulle jäi ikävä - sekä kirjan maailmaa että sitä itseäni, joka luki kirjat aikoinaan ensimmäisen kerran.
Hetken mielijohteesta lähdin etsimään internetistä tietoa kirjailijasta ja se kertoi minulle, että sarjaan on myöhemmin kirjoitettu jatkoa. Vuonna 1997 on ilmestynyt neljäs kirja, Sanna ja Sam forever.
Kirja löytyi lähikirjastosta, mutta nyt pelkään taas. Tällä kertaa on tehtävä hyppy tuntemattomaan, ja siihen liittyy monia vaarallisia asioita. Kirja voi olla huonosti kirjoitettu, tarina voi kääntyä eri suuntaan kuin itse toivoisin, henkilöt voivat muuttua liikaa.
Mutta koska kirja on jo yöpöydälläni, minun on myöhäistä perääntyä.
Perjantaina 10. marraskuuta 2006 klo 16:34
Muistan nuo kirjat, luin ne ehkä vähän liian nuorena itse. Nuortenkirjoissa on kyllä tosi hyviä, ainakin muistoissa hyviä kirjoja. Katselen kirjakaupassa niitä uusia ja harmittaa tavallaan, kun en ole enää siinä iässä. Nykyään on jo paljon erilaisia nuortenkirjoja, parempia ja paremmin tehtyjä, aiakin mitä huomaan kun ostan pojalleni niitä. Hän nyt lukee mielellään scifiä ja fantasiaa, mutta myös ihan tavallisia nuortenromaaneja, joka on minusta ihan kannustettavaa.
-minh-
Perjantaina 10. marraskuuta 2006 klo 16:37
En oikein tiedä, loppuuko se sopiva ikä oikeastaan koskaan. Minä luen edelleen mielelläni nuorten ja lasten kirjoja ja satuja, usein niistä löytyy tasoja, joita en välttämättä olisi nuorempana edes ymmärtänyt. Noista Jaantilan kirjoistakin löytyi sellaisia juttuja, jotka aukeavat paremmin vasta nyt, kun on itselläkin vähän enemmän perspektiiviä asioihin.
Ja tavallisten nuortenromaanien lukeminen on tosiaan kannustettavaa! Joskus tuntuu siltä, ettei maailmassa enää olekaan nuorille muuta kuin scifiä ja fantasiaa. Mitenkään väheksymättä niitä, pidän niistä itsekin, mutta kun muutakin tosiaan on.
Perjantaina 10. marraskuuta 2006 klo 17:42
Luin kirjat teini-iän ohitettuani. Pidin niistä tarinan, sujuvan kielen, vähäeleisen huumorin ja henkilöhahmojen vuoksi. Joskus niihin voisi tarttua uudestaankin. Olen joskus harmitellut sitä, ettei Jaantila ole kirjoittanut juuri enempää nuortenkirjoja, muistaakseni vain yhden (Kuka tuntee Maijan) Sanna-kirjojen lisäksi.
Perjantaina 10. marraskuuta 2006 klo 17:44
Minulla vastaava ongelma on Selja kirjojen kanssa, joita luin teini-iässä monta kertaa. En ole uskaltanut lukea joitakin vuosia sitten ilmestynyttä uusinta osaa, koska oikeastaan haluaisin lukea ne aiemmat ensin. Mitenköhän uskaltaisi? Toisaalta, Runotytöt eivät olleet pettymys, kun luin ne aikuisena.
Lauantaina 11. marraskuuta 2006 klo 0:12
Voi ei. Luin itse nuo kirjat moneen kertaan lukioaikoinani ja tykkäsin niistä paljon. Love, Sam taisi olla suosikkini. Anun ja Samin ekakerta oli jossain niissä kuvattu jotenkin suloisen realistisesti ja muistan sen olleen itselleni jotenkin rohkaiseva. Haah! Yht’äkkiä muistan nuo kolme kirjaa kovin hyvin!
Ja Seljan tytöt. Huh. Pitäisiköhän uskaltautua memory lanelle?
Lauantaina 11. marraskuuta 2006 klo 20:21
Se uusi Seljan tytöt -kirja on ihan surkea, kuulemma. Vanhat sen sijaan ovat edelleen hyviä, luen ne aina silloin tällöin läpi. Sitä ensimmäistä ei tosin löydy divareistakaan, maksaisin sievoisen summan sille joka myy!
Sunnuntaina 12. marraskuuta 2006 klo 22:27
Luin tuota Sanna ja Sam forever -kirjaa puoleenväliin äsken junamatkalla, mutten vielä oikein osaa sanoa, miten siihen suhtaudun. Taidan vieläkin pelätä liikaa, että loppuratkaisu on minulle pettymys.
Aallotar, Jaantilan kirjojen kanssa uskaltautuminen kannattaa varmasti! Niinkuin tuolla aiemmin sanoin, itse tykkäsin niistä ihan yhtä paljon nytkin. Ja tosiaan muistin samalla jotain siitä, millainen olin silloin aikoinaan itse. Se on aika kiehtovaa.
Tui, olin juuri aikeissa etsiä muita Jaantilan kirjoittamia nuortenkirjoja. Sääli, jos niitä ei ole enempää kuin yksi lisää.
Hanna, mukavaa tavata täälläkin! :) Selja-sarjasta en ole koskaan kuullutkaan, olen ylipäätään lukenut aika vähän ns. tyttökirjoja lapsena. Toisaalta koskaan ei liene liian myöhäistä aloittaa.
Tiistaina 14. marraskuuta 2006 klo 13:48
Anu, hienoa, että palasit takaisin! Ehdin jo harmitella katoamistasi. Kuvagalleriassasi oli joskus aidon DDR-läisen Nukkumatin kuva. Mistä löytäisin itselleni nukkumattifiguurin!?!
Jaantilan kirjat kolahtivat myös minuun silloin joskus nuorena. Edelleen ne ovat kirjahyllyssä. Odottavat, että oma tytär on tarpeeksi vanha niitä lukemaan….
Jaantilalla on Sanna-kirjojen lisäksi ainakin ‘Kuka tuntee Maijan?’ -niminen kirja, joka sijoittuu yliopistomaailmaan. Hauska ajankuva, kun sitä nyt selailee.
Tiistaina 14. marraskuuta 2006 klo 18:45
Hei Linnea! Minä löysin Nukkumattini eräästä tamperelaisesta halpisromukaupasta Hämeenpuiston laidalta monta vuotta sitten. Ehkä niitä myydään vieläkin jossain vastaavissa tai sitten netissä?
Täytyy varmaan lukea seuraavaksi tuo Kuka tuntee Maijan, tykkään Jaantilan tavasta kirjoittaa.
Keskiviikkona 15. marraskuuta 2006 klo 21:46
Voi, Sanna ja Sam saavat vieläkin melkeen kyyneleet silmiin. En muista oliko ne muka niin liikuttavia kirjoja, mutta ehkä siinä iässä ne tuntui elämää suuremmilta tarinoilta… Kuulin äskön radiosta laulun, joka oli minulla C-kasetilla, ja sitä kasettia kuuntelin uudestaan ja uudestaan samalla kun ahmin noita kirjoja, ja sitten muistin musiikista kirjat ja heti piti netistä lähteä etsimään onko niistä mitään netissä :)
Taidan yrittää rohkaistua itsekin ja lukea ne uudelleen. Olen pelännyt ihan samaa, ettei tunnu enää samanlaista hohtoa tai ne tuntuvat naiiveilta.. mutta enköhän ole sitä vielä itsekin. Harmillisen vähän vain on enää aikaa tenttikirjojen lisäksi lukea yhtään mitään muuta. Mutta lupaan yrittää!
Keskiviikkona 15. marraskuuta 2006 klo 21:50
Hei Maija! Jännää että näin monet muistavat nuo kirjat. En muistaakseni ollut kuullut niistä mistään ennenkuin luin ne ensimmäisen kerran, löysin ne kirjaston hyllystä aivan vahingossa enkä ole kuullut niistä tai koko Jaantilasta myöhemminkään juuri mitään.
Mutta Sanna ja Sam tosiaan olivat ainakin minusta vieläkin yhtä romanttisia ja ihania kuin ennenkin, joten toivotan sinullekin rohkeutta!
Sanna ja Sam forever ei tunnu yhtä romanttiselta, mutta ehkä se johtuu siitä, että siitä puuttuu se nuoruusmuistoelementti.
Perjantaina 17. marraskuuta 2006 klo 21:36
Hei Anu! No, voisin nyt kertoa (minulla on “sisäpiirin tietoja”), että hänellä on ollut pieni tauko kirjoittamisessa (pitää tehdä päivätöitä jotta tulisi toimeen), mutta nyt on uusi kirja tekeillä (Anulla). Alussa kuulemma ollaan, mutta saattaa olla, että kirjaksi tulee. Ja tämä palsta on rohkaissut häntä ihan hurjasti. Kiva jos näin monet ovat löytäneet Anun, koska olen erittäin uppoutunut fani. Olen itse lukenut kaikki kirjat ja paras niistä oli ehkä “Sanna ja Sam - forever?”.
P.S Mitä mieltä olit, Anu, kyseisen kirjan lopusta?
Perjantaina 17. marraskuuta 2006 klo 21:53
Hei Samuel! Kiitos tiedosta, jään innolla odottamaan uutta kirjaa (ja aion sitä ennen vielä etsiä tuon Kuka tuntee Maijan -kirjan). Hienoa, jos voimme rohkaista kirjailijaa itseään tällä tavoin, tällaisista palstoista voi näköjään olla aivan odottamatonta iloa!
En ole vielä ehtinyt lukea tuota Sanna ja Sam forever -kirjaa loppuun, mutta palaan kyllä asiaan, kunhan saan sen luettua.
Sunnuntaina 19. marraskuuta 2006 klo 17:16
Kirjastosta löytyi Sanna ja Sam -forever. Nyt se on keskeneräisenä yöpöydällä! Ihana verestää muistoja vanhojen tuttujen kanssa!
Samuel, kerro kirjailijalle terveisiä ja työniloa!
Anu, näistä palstoista ON iloa. Minäkin olen löytänyt sinun kirjalistaltasi monta helmeä. Esimerkiksi Julia Cameronin Kultasuoni oli NIIN hyvä, että ostin se lopulta itselleni ihan omaksikin.
Keskiviikkona 22. marraskuuta 2006 klo 9:14
Sain luettua Sanna ja Sam foreverin loppuun eilen. Kuten sanoin aiemmin, se ei tuntunut aivan yhtä romanttiselta kuin aiemmat kirjat, mutta luulen sen johtuvan siitä, että siltä puuttuu se nuoruusmuistoelementti. Tarina oli kuitenkin hyvä, ja aina toimiva merkki henkilöiden elävyydestä on se, että heidän elämänsä merkittävät käänteet tuovat lukijalle kyyneleet silmiin. Niin minulle kävi tämän kirjan kanssa, eikä niin käy usein.
Samuel, jos vielä luet näitä viestejä, välitä kirjailijalle kiitokseni kirjoista!
Sunnuntaina 15. heinäkuuta 2007 klo 15:07
Luin juuri kirjan sannan jenkkivuosi kun löysin pokkarin ale kopasta.katselin nyt tietoa siitä koska se oli niin hyvä huomasin myös että siitä on tehty jatko osa huomenna teen retken kirjastoon… kunpa tuollaisia kirjoja olisi enemmän
Tiistaina 11. marraskuuta 2008 klo 11:42
Onko kellään myydä tuota Sanna & Sam forever kirjaa?
Tarvitsisin tyttöystävälle joululahjaksi, muttei mistään tunnu löytyvän kyseistä kirjaa.
Joten jos jollain olisi se luettuna kirjahyllyssä, niin ottaisitteko yhteyttä osoitteeseen nikopakula@hotmail.com.
Sovitaan hinnasta sähköpostissa.
Kiitoksia jo etukäteen.
Tiistaina 11. marraskuuta 2008 klo 13:45
Ilmeisesti tuosta kirjasta on painos loppu? En osaa sanoa, mistä sitä löytyisi, ellei sitten antikvariaateista kyselemällä.