Eräänä iltapäivänä

Joulukuu alkaa ylihuomenna ja olen jo hankkinut suurimman osan joululahjoista lähimmilleni. Vain pari juttua on vielä suunnitteilla tai työn alla. En ole tainnut koskaan aiemmin olla näin ajoissa jouluvalmistelujen kanssa, mikähän minuun on mennyt?
Jouluvalotkin (sellaiset kauniit, joissa on läpinäkyvää johtoa ja pehmeitä muovisia sydämiä) ovat olleet keittiön ja olohuoneen ikkunalaudoilla jo viikon, oli pakko […]

Työnantajan viimevuotinen joululahja jäi melkein käyttämättä, kun DeliCardin ruokalahjakortti sujahti viimekesäisen muuton yhteydessä varmaan säilöön kuuluisaan jemma-nimiseen paikkaan ja unohtui. Onneksi minua muistutettiin sen viimeisestä käyttöpäivästä ja lopulta se pienen penkomisen jälkeen löytyi lehtipinon välistä. Niinpä söimme viime sunnuntaina ankankoipea confit ja tohottimen (eli sen keittiökokoisen liekinheittimen) puutteessa uunissa liikaa sulanutta crema catalanaa jälkiruoaksi.
Alkupalaksi […]

Tein kotimatkalla mutkan levykaupan kautta ja ostin kaksi uutuutta, PMMP:n Leskiäidin tyttäret ja Tom Waitsin Orphans. (Ja nyt vasta tätä kirjoittaessani huomasin, miten läheltä levyjen nimet liippaavat toisiaan. Oikeastaan aika hassua.)
Aloitin jälkimmäisestä. Se sisältää paksuissa ja kauniissa kirjamaisissa kansissa kolme erillistä levyä, Brawlers, Bawlers ja Bastards, yhteensä 56 kappaleen verran taattua Waitsia. Kymmeniä uusia kappaleita, […]

Minulla on tapana keräillä matkoilta kaikenlaista pientä sälää, jonka avulla voin myöhemmin muistaa, missä olen ollut ja mitä siellä oli. Enimmäkseen mukaan tarttuu kaikenlaista paperista - liikkeiden käyntikortteja, valokuvia, kartanpalasia, postikortteja. Olen liimannut niitä mustaan kangaskantiseen leikekirjaan ja kirjoitellut sekaan osoitteita ja kommentteja.
Minulla on myös pari pientä mustaa Moleskinen muistikirjaa. Toisessa on puhtaan valkoiset (tai […]

Olen juuttunut Kentiin, kuuntelen viittä levyä vuorotellen, uudelleen ja uudelleen.
Erityisesti olen takertunut levyn The Hjärta och smärta EP kappaleeseen Flen/Paris. Olen kuunnellut sen tänään ainakin kaksitoista kertaa.
Minulle käy näin usein, eri kappaleiden kanssa. Kun ostan uuden levyn tai löydän uudelleen vanhan, kuuntelen sen kerran tai pari kokonaan läpi ja sitten juutun. Enkä useinkaan tiedä, […]

Kun teen säännöllisen epäsäännöllisiä kirjakauppakierroksiani (niitä, joiden aikana vaeltelen ympäri Akateemista ja mietin, josko joku kirja olisi tarpeeksi kiva ostettavaksi), tarkistan aina myös nuortenromaanien hyllyn. Sieltä löytyy silloin tällöin yllätyksiä.
Viime viikolla löysin todellisen erikoisuuden - teini-ikäisen itseni. Se odotti minua hyllyssä Anu Jaantilan kirjatrilogian Sannan Jenkkivuosi muodossa. Tuo kirja on uusintapainos, joka sisältää kolme […]

Ostin hetken mielijohteesta talveksi saappaat. (Oikeasti olin jo aiemmin haaveillut sellaisista, mutta sittemmin unohtanut unelmani, koska en silloin löytänyt niiden hämärää kohdetta kaupoista.)
Mustat, polvipituiset, nahkaiset, hyvälaatuiset. Meni omaisuus.
Mutta nyt on hyvä kävellä töihin yhä viilenevinä aamuina. Ryhti, mieliala ja jopa itsetunto kulkevat käsi kädessä (tai kenties olisi parempi sanoa yhtä jalkaa) onnistuneen kenkäostoksen kanssa.

Umberto Econ muuten yllättävän pitkästyttävässä ja valjussa menneidenmuistelussa Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki on eräs kirkas hetki, jonka aikana tavoitetaan jotain olennaista kissamaisuudesta:
Tutustuin tilan eläimiin: vanhaan karvattomaan koiraan nimeltä Pippo, joka oli erinomainen vahtikoira, kuten Amalia minulle vakuutti, vaikka horjuvana ja puolisokeana se ei antanutkaan itsestään kovin luotettavaa vaikutelmaa, sekä kolmeen kissaan. Kaksi oli äreää […]

Onni on lankaliike Menitan upea valikoima, ja erityisesti sieltä löytynyt luumunpunainen mohairlanka. Langan nimikin on mukavasti Kitten Mohair.
Neljästä pörröisestä kerästä saa viitosen puikoilla kymmenen kerroksen pitsineuletta neuloen leveän ja kuohkean hartiahuivin. Kohta en enää palele, huivi lämmittää paitsi materiaalillaan, myös värillään. Mistähän johtuu, että sitä vain yhtäkkiä alkaa tykätä jostain tietystä väristä?
Ja vielä ne pienet […]

Paul Auster sanoo sen kirjassaan Lasikaupunki (joka on osa huikeaa New York -trilogiaa) näin:
Olla musiikissa, joutua sen toistojen kehään; ehkä sinne voisi lopulta kadota.
Ruotsalainen rokkibändi Kent lähestyy samaa asiaa vastakkaisesta suunnasta kappaleessaan FF:
Vi räknar dagar, räknar år
En skymt av solen doft av vår
Snart kommer regnet som en våg
Och sköljer bort
allt som inte är musiken…
Kaksi tietä […]