Keskiviikkona 2. elokuuta 2006
Rohkeammin väliaikaista
Tui aloittelee katutaidekiertistä, mutta minäpä väännän aiheen heti mutkalle.
Vaellellessani kuukausi sitten Barcelonan El Ravalin kaupunginosassa löysin Carrer Doctor Doun varrelta hienon kirjakaupan. Kauppa on nimeltään Ras ja siellä myydään designia, arkkitehtuuria ja taidetta käsitteleviä kirjoja. Valitsin huolellisesti ja pitkään ja lopulta päätin ostaa itselleni tuliaisiksi kaupunkitaidetta esittelevän teoksen The Art of Rebellion 2 - World of Urban Art Activism. Siinä esitellään katutaiteen eri muotoja ja ilmiöitä eri maissa ja kaupungeissa sekä tämän hetken kansainvälisesti nimekkäimpien katutaiteilijoiden teoksia.
Erilaisia töitä ja tekijöitä löytyy kirjan sivuilta paljon, mutta monia niitä yhdistää asia, joka on mielestäni jonkinlaisessa ristiriidassa kirjan nimen kanssa. Nimessä komeilee ylpeä termi rebellion, kapina, mutta mitä vastaan teokset oikeastaan kapinoivat?
Tietysti ainakin vallitsevaa järjestystä vastaan, sehän ei useinkaan siedä laittoman taiteen olemassaoloa. Helsingissä katutaidetta on vainottu jo pitkään, nyt niin tehdään myös Barcelonassa. Kaupungissa on uusi järjestyslaki ja seinien puhdistusta on tehostettu. Kummassakin kaupungissa näyttää siltä, että isojen ja kunnianhimoisten töiden poistuminen katukuvasta on lisännyt nopeasti, jopa hutaisten tehtyjen tagien määrää. Niistä saa helposti vaikutelman, että luvattomuudesta on tullut itsetarkoituksellista ja paikoin viestien ainoa sisältö. Tekijät voivat aina syyttää lakeja ja niiden valvojia oman tilansa kaventumisesta, mutta mitä sillä lopulta saavutetaan? Vaikka vapaasti kukkiva taide onkin kaunis ajatus, seinillä on kuitenkin omistajat, joilla on oma mielipiteensä asiaan - ja oikeus sanoa ja toteuttaa se.
Siksi voisikin olla virkistävää, jos kapina kääntyisi välillä sisäänpäin, itseään vastaan. Se voisi kyseenalaistaa totutut tekemisen muodot, pysyvyyden tarpeen, toisen omaisuuteen kajoamisen tarpeen, vastakkainasettelun tarpeen. Katutaide voisi etsiä kompromissia, hyväksyä oman väliaikaisuutensa, irrottaa otteensa kaupungin seinistä ja kellua vapaasti. Se ei välttämättä vähentäisi taiteen voimaa, vaan voisi antaa tilaa uudenlaiselle luovuudelle.
Sellaista on jo tapahtunutkin. Art of Rebellion 2 - World of Urban Art Activism-kirjasta löytyy perinteisempien töiden lisäksi useita virkistävän erilaisia toteutuksia. Lontoolainen Adam Neate maalaa teoksia pahvinpaloille ja jättää niitä kaupungille - vuodesta 1997 alkaen töitä on syntynyt jo yli neljä tuhatta. Tukholmalainen Akay on kiinnittänyt kaupungille keinuja ihmisten keinuttaviksi ja tehnyt sementistä nukkuvaa puliukkoa esittäviä patsaita, joiden aiheuttamia reaktioita kaupunkilaisissa hän on seurannut kauempaa. Niinikään tukholmalainen Klisterpete on kiinnittänyt liikennemerkkeihin kauniita ja yksilöllisiä linnunpönttöjä (hän on porannut niiden pohjiin reikiä ja asettanut ne tolppien päälle), joista joihinkin on ilmeisesti saapunut myös asukkaita. Madridilainen Eltono tuo kaupunkiin “Politonoiksi” nimeämiään, kolmiulotteisia kirjaimia muistuttavia patsaita, joita ihmiset saavat kosketella ja jopa kanniskella ympäriinsä. Rotterdamilainen Elpussycat käyttää ilmaan piirrettyjen hahmojen luomiseen yön pimeyttä, taskulamppua ja kameran pitkää valotusaikaa. San franciscolainen Above (jonka Barcelonan Barri Gòticista löytyvä teos näkyy ylläolevassa kuvassa) kiinnittää katujen yläpuolella risteileviin sähköjohtoihin tuulessa kieppuvia, kaksisanaisen viestin sisältäviä, ylöspäin osoittavia nuolia (hän tosin liimaa myös tekstittömiä nuolia seiniin, mikä ei ole ollenkaan yhtä hauskan näköistä).
Kirjan ulkopuolelta haluan mainita vielä Knitta!-ryhmän, jonka lämpimät ja pehmeät teokset ilmentävät varsin villiä mielikuvitusta. Kaikissa näissä yhdistyy väliaikaisuus eivätkä ne jätä pysyviä jälkiä kaupunkitilaan, mutta tuottavat kuitenkin elämyksiä kaupunkien ihmisille - ja kenties myös linnuille.
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 1:04
Ei tämä minusta mene paljonkaan mutkalle. Nuo Art of Rebellion 2 - World of Urban Activism -kirjasta poimimasi esimerkit ovat sellaista kaupunkitaidetta/julkisen tilan tiadetta, jota Suomessakin voisi harrastaa. Eihän kaiken taiteen tarvitse olla pysyvää, kaupunkia elävöittävä väliaikaistaidekin olsi tervetullutta.
Minua mietityti se, että kunnianhimoisten töiden poistaminen toi töhryt tilalle. Suunta oli huono. Kaipasin taidetta alikulkukäytäviin siksi, että taide elävöittäisi niitä ja auttaisi ehkä pitämään ne “siisteinä” eli töhryvapaana. Siisteys ei kuitenkaan ollut tärkein syy vaan se, että ajatuksia herättävä taideteos saattaa piristää ohikulkijoita, antaa matkalle ajatuksia - sekä alikulkukäytävien ottaminen taidekäyttöön soisi monille laillisen, sallitun pohjan tehdä taidetta. Varmaan juuri tämä on vastoin kunnon katutaiteilijoiden periaatteita :)
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 7:24
Minä en tiedä tarkasti katutaiteilijoiden periaatteita, mutta noista lukemistani kirjoista olen ollut ymmärtävinäni, että tietyssä mielessä laittomuus on yksi tärkeä elementti, sen kautta mukaan tulee se kapinallisuus. Mutta toisaalta samalla kaivataan homman laillistamista.
Kompromissit ovat taiteen tekemisessä tietysti kaamea ajatus, mutta minusta ne voisivat oikeastaan olla kapinallisempia kuin mitä kapinalla yleensä käsitetään. Koska julkinen tila kuitenkin on yhteistä, yleisölläkin pitäisi voida olla sanansa sanottavana asiassa. Yleisesti taiteen ajatellaan ja halutaan olevan kaiken tällaisen manipuloinnin yläpuolella, mutta en minä oikein usko, että niin pitäisi olla aina.
Joustovaraa tietysti pitäisi olla kummallakin puolella. Tällä hetkellä ainakin Helsingin kaupungin innokas nollatoleranssilinja johtaa tällaisiin lopputuloksiin, en oikein tiedä, ketä tällainen palvelee:
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 12:20
Kuulostaa kiinnostavalta tuo löytämäsi kirja - pitääpä tutustua! Olen nimittäin tässä jo pidempään ajatuksissani pohdiskellut katutaiteen määrittelyitä ja rajautumista suhteessa muuhun kadulla ja kaupunkitilassa tapahtuvaan taidepuuhailuun kuten performansseihin, katumusisointiin jne. Katutaiteen kai pitäisi (laittomuudessaankin!) olla erityisen “vapaata” ilmaisua, mutta katutaiteessakin ilmaisun tavat ovat kuitenkin noudatelleet enimmäkseen perinteisempiä kuvataiteen konventioita - siis kuvaa seinälle. Myös “poikkikatutaiteellista” toimintaa siis löytyy, kuten kirjoituksestasi käy ilmi.
Katutaidettakin esittelevän turkulaisen B-gallerian kautta olen viime aikoina kiinnostunut yhä enemmän installaatioista ja performanssista ilmaisun keinoina, ja huomaanpa esimerkeissäsi (esim. Akay ja Klisterpete) yhtymäkohtia näihin suuntiin. Performanssihan on toki perinteisestikin kaupunkitilassa tapahtuvaa, spontaania, hetkellistä ja ainutkertaista - ja tässä tuntuu minusta olevan aika vahva sidos myös “graffitifilosofiaan”. Toisaalta voisi ajatella myös, että graffitin maalaaminen sinänsä toimii eräänlaisena performanssina: julkisessa katutilassa taideteoksen syntyä on ainakin periaatteessa mahdollista seurata, kun ateljeet puolestaan ovat yleisöiltä perinteisesti aina suljettuja tiloja.
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 13:37
Tuon kirjan (jota myydään ainakin Amazonissa) mukaan esimerkiksi Klisterpete herätti runsaasti huomiota kiipeillessään linnunpönttöjensä kanssa liikennemerkkeihin ja Eltono kertoi seuranneensa jännityksellä kuinka satunnainen ohikulkija pölli yhden hänen politono-patsaistaan, joten performanssiluonnetta katutaiteesta tosiaan löytyy.
Jonkinlaista performanssimaisuutta voisi ajatella olevan myös teoksissa tapahtuvassa muutoksessa - teokset muuttuvat pikkuhiljaa, usein jonkun muun kuin alkuperäisen taiteilijan toimesta.
Tilaisuuksia vuorovaikutukseen teoksen ja sen yleisön välillä soisi löytyvän katutaiteesta enemmänkin. Se voisi jopa auttaa katutaidetta tulemaan hyväksytymmäksi ilmiöksi.
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 15:03
kiinnostava kirja, kiinnostavia poimintoja!
ilmatila olisi ikäänkuin vapaata kaupunkitilaa : )
installaatioihin tarvitaan ainakin täällä Suomessa luvat vaikka miltä *tahoilta*
joku vois kyllä maalata esim. tämän talon porttikongin vaikka täyteen kukkia, nyt on seinät mustat. tyrmäävää.
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 15:04
…niin ja noita harmaita laatikoitahan on nyt koristeltu ihan kaupungin luvalla
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 15:09
Minua risovat nuo harmaat laatikot aivan erityisesti, koska niitä on joka puolella kaupunkia ja niitä on perinteisesti käytetty ilmoitustauluina, nyt bileiden ja muiden tapahtumien mainosjulisteet revitään niistä pois siinä missä muutkin “töhryt”. On sentään hyvä, että niitä koristellaan jotenkin, paljas harmaa pinta on ruma ja tuollainen aiemmin postaamani kuvan tyylinen repaleinen suttu vielä kauheampi.
Ilmatila on hyvä ajatus, se on vapaata tilaa. Ja sitä juuri käyttää hyväkseen esimerkiksi tuo mainitsemani Elpussycat.
Torstaina 3. elokuuta 2006 klo 23:30
Olen vähän samoilla linjoilla kanssasi. Tietyn lainen kontrolli voisi olla kapinallisempaa kuin vapaa kapina. Jos grafititaiteilijalle annettaisiin vapaa tila tehdä taidetta, häneltä tilattaisiin teos, hän joutuisi perustelemaan ideansa paremmin kuin “musta se sopis tohon”. Ehkä tilanne asettaisi taiteilijan pohtimaan taidettaan uudesta näkökulmasta.
Alikulkukäytäviä ja harmaita laatikoita riittää, aika moni pääsisi tekemän taidetta luvallisesti, jos kaupunki suostuisi tilaamaan graffiteja.
Taidettako? -blogissa http://www.haihatus.blogspot.com/ on kuva ja kirjoitus ympäristötaiteesta. Siitä voisi ottaa mallia.
Perjantaina 4. elokuuta 2006 klo 7:05
Juu, minusta tässä olisi oivallinen tilaisuus kyseenalaistaa perinteiset säännöt ja rajat.
Mutta ainakin Helsingin kaupunki on ilmeisesti sitä mieltä, että laillinen graffiti houkuttelee seurakseen laitonta, siksi näinä nollatoleranssin aikoina ei ole tilattu laillisia teoksia mihinkään. Saas nähdä, milloin kyseinen kampanja loppuu ja mitä sen jälkeen tapahtuu.
Kuten olen aiemmin täällä maininnut, Turku esittelee yhtä harvoista kaupungista löytyvistä laillisista graffiteista kulttuuripääkaupunkilehtisessään, kun taas Helsinki pesi kulttuuripääkaupunkivuonnaan graffitia pois kahdella miljoonalla eurolla. Ovatkohan asenteet oikeasti muuttumassa vai onkohan kyse vain sanahelinästä?
Aiemmin mainitsemani Knitta please löytyy muuten myös Flickristä:
http://www.flickr.com/photos/knittaplease/
Perjantaina 4. elokuuta 2006 klo 8:08
Ai niin, yksi hienoimmista näkemistäni katu/kaupunkitaideprojekteista (en tosin ole nähnyt itse projektia, vain kuvat sen toteutuksesta) on Akayn ja Klisterpeten “Traffic Island”. Kuvat löytyvät Akayn sivustolta
http://www.akayism.org/ -> projects -> Traffic Island.
Perjantaina 4. elokuuta 2006 klo 10:49
Mitä tuohon Turun kulttuuripääkaupunkilehtiseen tulee, niin arvelenpa kyseessä olevan enemmän kilven kiillottamisen ja nuorten kosiskelun kuin todellisen asennemuutoksen. Mutta ainahan voi toivoa! :) Kuitenkin vasta poliittiset päätökset ja konkreettiset toimet kertoisivat todellisesta asennemuutoksesta. Luulen, ettei esim. uusia ympäristöjä lailliselle maalaamiselle olla osoittamassa ihan lähiaikoina…
Tuo “Traffic Island” on ollut minunkin suosikkini!
Tiistaina 8. elokuuta 2006 klo 15:28
Haastan sinut meemiin:
http://www.jiipeekoo.vuodatus.net/blog/198664
Tiistaina 8. elokuuta 2006 klo 16:04
Kiitoksia haasteesta! Tuloksia seuraa pian.