Eräänä iltapäivänä

Wicked Child tarjosi musiikkikiertiksen.

Koen musiikin muokkaavan maailmaani koko ajan, mutta jos minua pyydetään valitsemaan yksi levy, joka muutti elämääni, kuvittelen etsittävän jotain isoa ja mullistavaa. Ensimmäisenä tulee mieleen Dingon Nimeni on Dingo, jonka seurassa aikoinaan aloitin päättymättömän tutkimusmatkani rockin ihmeelliseen maailmaan. Toki kyseessä oli aivan sattumanvarainen eikä kovin henkilökohtainen valinta, Dingo-hysteria sattui olemaan ylimmillään juuri silloin ja siihen oli helppo tarttua.

Myöhempien aikojen suuremmista mullistajista voisin mainita Nirvanan Nevermind:in, se toi mukanaan musiikillisten elämysten lisäksi elämäntavan.

Levyjä, jotka olen kuunnellut useammin kuin kerran (mikä tarkoittanee runsaasti kuunneltuja levyjä) on paljon. Aikoinaan Depeche Moden upea Songs of Faith and Devotion oli niin kovassa kuuntelussa ja sitä kuljeteltiin niin runsaasti ympäriinsä, että se naarmuuntui eikä suostunut enää soimaan. Piti ostaa uusi cd. Lähiaikoina Interpolin molemmat levyt, Antics ja Turn on the Bright Lights ovat pitäneet kärkisijoja iTunesin kuunnelluimpien soittolistalla.

Levy, jonka tahtoisin mukaani autiolle saarelle on tietysti The Curen kokoelmalevy Staring at the Sea.

Levyä, joka teki minusta hupakon ei taida olla, sillä en mitenkään jaksa kuunnella Eläkeläisiä kokonaista levyllistä. Mutta se ei haittaa, koska yksi kappale riittää. Se on Savua laatokalla, joka kiteyttää Deep Purplen Smoke on the Water:in sävelin suomalaisen juhannuksenvieton (ja oikeastaan koko maailman menon ihan yleisemminkin):

“Kokossa humppaan, olen tulessa.”

Jos kysymystä lähestyy hieman toisenlaiselta kantilta, valinta voisi olla Queens of the Stone Agen Lullabies to Paralyze. Täyslaidallinen miehistä rokkienergiaa (ja ne vielä laulavat, että “we got this skin on skin thing, baby”) tekee naisihmisestä hyvin alttiin hupakoinnille.

Levy, joka sai minut ei ehkä aivan puhkeamaan kyyneliin, mutta ainakin hyvin tunteelliseksi (ja saa yhä edelleen) on The Cure:n Disintegration. Tulee syksy, kaikki muu hajoaa ja jäljelle jää suuri tunne, se kaikkein suurin.

Tuon levyn lisäksi on monta yksittäistä kappaletta, jotka tekevät saman - kaikki ne mahtipontisen kauniit ja samalla hiukan surulliset. Jos niissä on vielä yksinäinen särökitara, olen aivan myyty. Niitä ovat esimerkiksi Radioheadin Exit Music (For a Film) (levyltä OK Computer), Interpolin NYC (levyltä Turn on the Bright Lights) tai U2:n Love is Blindness (levyltä Achtung Baby).

Viimeksi kyyneleet olivat lähellä kuullessani Thom Yorken kappaleen Harrowdown Hill, josta kirjoitin aiemmin.

Levy, jonka toivoisin tulleen tallennetuksi odottaa löytäjäänsä. En osaa toivoa etukäteen, pidän yllätyksistä. Jaa, ehkä kuitenkin yksi: Depeche Mode olisi voinut pysyä Ainoassa Oikeassa kokoonpanossaan hiukan pidempään.

Levy, josta toivon, ettei sitä olisi koskaan levytetty on täytetty halvoilla teknohumppaversioilla minun suosikkibiiseistäni. Olen tahtomattani kuullut sellaisia liian monta. (Kirjoja ei voi koskaan toivoa olemattomiksi, mutta levyjä voi, sillä kirjoja ei koskaan tule lukeneeksi vahingossa, mutta paha musiikki voi vaania paikoissa, joissa siltä ei voi suojautua.)

Levyjä, joita kuuntelen paraikaa on useampia - olen jo varmaan kuukauden ajan kuunnellut sikinsokin ja vuorotellen Toolia (levyjä 10.000 days, Lateralus, Ænima), Radioheadia (Amnesiac, OK Computer, Hail to the Thief, Kid A), Thom Yorkea (The Eraser) ja PJ Harveyta (Is This Desire?, Stories from the City, Stories from the Sea, Uh Huh Her).

Aina on myös se yksi kappale, jota juutun kuuntelemaan toistuvasti. Olen löytänyt uuden syvälle menevän miesäänen, se kuuluu Toolin ja A Perfect Circlen laulajalle Maynard James Keenanille. Jälkimmäisen yhtyeen kappale Orestes levyltä Mer de Noms soi tällä hetkellä uudelleen ja uudelleen. Orestes:issa on jotain samaa kuin Radioheadin loistavassa kappaleessa Knives Out - kummatkin ovat kauniita ja rauhallisia ja kertovat julmista asioista.

Levy, jonka olen aikonut kuunnella - siihen on mahdotonta vastata. En osaa aikoa kun on kyse musiikista, musiikki löytää minut.

Aihe: rock.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.