Eräänä iltapäivänä

Kaikesta kirkollisuudestaan huolimatta tuo pappi oli komea, hyvin pukeutunut, terveen näköinen, tosi tyylikäs, vähän niinkuin Richard Chamberlain Okalinnuissa, mutta miehekkäämpi.

Tunnustan: olen langennut romaanihenkilöön. Intohimoni hämärä kohde on Lorenzo Quart, Vatikaanin salainen agentti ja katolinen pappi, Arturo Pérez-Reverten kirjan Rummunkalvo päähenkilö. Jo heti tarinan alussa Quart toi mieleeni toisen samankaltaisen henkilöhahmon, Okalinnut -tv-sarjan ah niin komean Ralph de Bricassartin, josta unelmoin joskus kaksitoistavuotiaana (ja ne unelmat syntyivät oikeastaan enemmän kirjan kuin siitä tehdyn tv-sarjan kautta, tv-sarja vain antoi henkilölle kasvot). Ja sitten kirjan puolivälissä eräs toinen tarinan henkilö, Peregil, ajattelee samoin, ylläolevin sanoin.

Komea katolinen pappi on loistava kuvitteellisen retkahduksen kohde: vaikka hän olisi kuinka upea ja tyylikäs, hän jää kuitenkin saavuttamattomaksi ja kielletyksi unelmaksi, koska on lupauksin sitonut itsensä kaiken maallisen - ja varsinkin lihallisen - yläpuolelle. Ja kuitenkin hänellä on heikko kohtansa, joka saa hänet rikkomaan lupauksensa: naisen iho. Hänestä kertovien tarinoiden avulla voi turvallisesti elää sellaisissa riutuvan ja salatun romantiikan päiväunissa, joita ei mistään hinnasta haluaisi oikeasti elämäänsä. Häntä jää kaipaamaan jonkun toisen naisen iho, joka on yhtä kuvitteellinen kuin hänen oma miehuutensa. Mutta vaikka häntä ei voi eikä edes halua saavuttaa, ei hänestä myöskään pääse eroon kovin helposti: kun kirja on suljettu viimeisen kerran, alkaa ikävä johonkin, mitä ei ole. Näin käy hyvin harvojen tarinoiden kanssa, mutta Rummunkalvo on yksi niistä. 

Lorenzo Quart on lajissaan täydellinen: hän todellakin on miehekkäämpi kuin Isä de Bricassart ja aikuisempi kuin meksikolainen vastineensa Isä Amaro (vaikka Gael García Bernal on hänkin varsin komea roolissaan), mutta hänessä on vielä muutakin. Pérez-Reverten kirjojen henkilöhahmot ovat usein loistavia, mutta Quart on helmi heidän joukossaan. Hän on elävin tapaamistani kuvitteellisista henkilöistä - niin elävä, että saa minut haaveilemaan asioista, joita haluaisin tehdä hänelle. Sen lisäksi, että hänen miehiset ominaisuutensa vetoavat naisenvaistoihini, haluaisin pelastaa hänen maallisen ja taivaallisen välisten ristiriitojen repimän sielunsa.

Luojan kiitos häntä ei ole olemassa.

Aihe: kirjat.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.