Eräänä iltapäivänä

Tämä kaupunki on noita, vai mitä, Daniel? Se menee ihon sisään ja varastaa sielun ilman että sitä huomaa.

Minunkin ihoni sisään on menty ja sieluni viety, enkä huomannut sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. En kuitenkaan osannut pukea kohtaloani sanoiksi ennen kuin luin edellä lainaamani lausahduksen Carlos Ruiz Zafónin kirjasta Tuulen varjo. Viime viikolla tarjosin sieluani noitakaupungille jo toisen kerran, ja paluu toteutuneiden unelmien lomalta kylmään ja sateiseen arkeen on ollut juuri niin raskas kuin olisi voinut kuvitella.

Sieluni vienyt kaupunki on sama, josta Tuulen varjossakin puhutaan: Barcelona. Löydettyäni kirjan sattumalta kirjakaupasta viime syksynä ja luettuani sen olin jo tehnyt päätöksen siitä, minne haluan matkustaa seuraavalla lomallani. Tuulen varjo on kiehtova verkko, jossa jännitys ja mysteeri punotaan yhteen kirjallisuuden maailman kanssa ja sekaan solmitaan juuri niin paljon romantiikkaa kuin perinteisessä seikkailutarinassa kuuluukin olla. Ja kaiken yläpuolella on kaupunki, jossa kaikki tapahtuu - Barcelona, tuo noita, joka kuiskutteli minulle loitsujaan kirjan kautta ja muistutti minua jälleen siitä, kenelle sieluni oikeasti kuuluu.

Paikan päällä Barcelonassa kaikilla muilla aisteillani oli niin paljon töitä, etten tavoistani poiketen edes ehtinyt kaivata kirjoja. Olin varannut matkalukemisekseni Jack Kerouacin aiheeseen sopivan opuksen Yksinäinen matkamies, mutten tullut avanneeksi sitä edes lentokoneessa. Lepohetkinänikin noita vangitsi minut, enkä voinut keskittyä muuhun kuin kaupungin kartan tutkimiseen tuleven päivien kävelyreittejä suunnitellen.

Paikallisesta kirjallisuudesta minut erotti kielimuuri, mutta kirjallisuuteen liittyvät tapahtumat ympäröivät minut kertaalleen matkani aikana, satuin nimittäin saapumaan kaupunkiin juuri Sant Jordin (eli Pyhän Yrjön), Katalonian oman suojelupyhimyksen päivänä. Päivä tunnetaan Suomessa paremmin Kirjan ja ruusun päivänä, täällä sitä ei tosin taideta nykyään viettää alkuperäisellä paikallaan 23. huhtikuuta, vaan se on siirretty myöhempään kevääseen, lämpimämpien kelien aikaan. Sant Jordin päivä on  suomalaisesta versiosta poiketen alunperin latinalainen versio Valentinen päivästä, eli merkittävintä siinä on tuhti annos romantiikkaa ruusujen ja muun kuhertelun muodossa. Jossain vaiheessa kuvioon on ympätty mukaan kirjojen kaupittelu, mikä nykyään tarkoittaa koko Ramblan mittaisia markkinoita, joilla niitä myydään. Matkalaukun kiskominen kaiken sen ihmismassan läpi lähimmästä vapaasta tienristeyksestä El Ravalin sydämessä sijaitsevalle hotellille muita turisteja ja kaikenlaisia performanssitaiteilijoita väistellen oli seikkailu sinänsä.

Vaikken paikallista kieltä osaakaan, ostin silti itselleni tuliaiseksi Tuulen varjon katalaaninkielisen käännöksen L’Ombra del Vent. Voin aina lohduttaa itseäni kuvittelemalla, että pystyn kirjan avulla opettelemaan kieltä seuraavaa reissuani varten, mutta oikeasti taitaa olla kyse siitä, että noitakaupunki on nyt kahlinnut sieluni kahden kirjan kaksinkertaisella painolla.

Aihe: kaupungit, kirjat.
Voit kommentoida viestiä tai lähettää trackback-viestin omalta sivustoltasi.